River ohjaa meidät isohkoon huoneeseen jonka
katseenvangitsija on kaunis takka jossa palaa tuli. Toisissa olosuhteissa
voisin haluta istua sen edessä ja lämmitellä mutta nyt tyydyn ihastelemaan sen
kauneutta kauempaa sohvalta johon minut ohjataan istumaan. Viereeni istutetaan
toiselle puolelle Jack ja toiselle Tohtori ja Riverille tuodaan tuoli jonka hän
asettaa sohvamme eteen. Mukavan ahdistavan oloista menoa. Sohvalla istuva
kolmikkomme odottaa, että River kertoisi mistä tässä on kyse mutta hän tyytyy
tarkkailemaan meitä. Nauttien selvästi valta-asemastaan. En olisi koskaan
osannut kuvitella Riveriä tuohon rooliin missä hän on nyt mutta toisaalta, en
olisi osannut kuvitella itseänikään istumaan tähän sohvalle näiden kahden
väliin. Niin se elämä vaan yllättää käänteillään. Mietin miksi River halusi
minut mukaan tähän kuvioon, miten minä oikeasti tähän kaikkeen liityn. Koska
jokin syy siihen on oltava, en suostu uskomaan, että se oli vain sattumaa.
Jostain syystä River halusi juuri minut. Ei hän muuten olisi pistänyt Jackia
tarkistamaan taustojani. Tässä on nyt jotain mistä en saa kiinni ja se
häiritsee minua. Olen tottunut yhdistämään pisteitä, ratkaisemaan arvoituksia
ja palapelejä. Siinä minä olen hyvä ja
tämä on sellainen arvoitus. Mutta jotta voi ratkaista arvoituksen, tulee tietää
mahdollisimman monta palaa. Ja nyt minulta selvästi pimitään joitakin paloja ja
haluaisin tietää miksi ja mitä. Hieman häiritsevästi Tohtori vaikuttaa täysin
rauhalliselta, istuu tuossa ihan rauhassa eikä tee elettäkään jotta selvittäisi
mistä on kyse ja miksi olemme täällä. Ja kuitenkin se perimmäinen syys miksi me
tässä olemme, on Riverin ja Tohtorin keskinäinen suhde, siitä olen varma. Se on
jotenkin se punainen lanka tässä nyt. Mutta miten, sitä en vielä tiedä mutta
selvän aion siitä saada. Jotenkin. Huoneessa on täysin hiljaista, kukaan ei
sano mitään. Katselen takassa palavaa tulta, tuli on niin rauhoittava
elementti. Vaikka myös pelottavakin. Hiljaisuus jatkuu aikansa, kukin tuntuu
odottavan, että joku muu alottaisi keskustelun mutta kukaan ei tee sitä. Kaikki
odottavat ja ovat hiljaa. Kyllä tämäkin minulle sopii. Vaikka haluankin tietää
mistä on kyse niin ei tässä nyt niin hengenhätä ole, kiire on jo ohi. Etsintä
on päättynyt, ainakin siltä näyttäisi. Tilanteen saama käänne on kuitenkin
yllättävä, en olisi uskonut, että tämän kaiken takana olisi River. On niin
paljon kysymyksiä joihin haluan vastauksen mutta kerrankin olen valmis
odottamaan niitä, kerrankin aion olla kärsivällinen. Hätkähdän hieman kun River
rikkoo hiljaisuuden sanomalla jotain mitä en kuule tai en saa selvää mitä hän
sanoo. Ilmeisesti Tohtoriltakin menevät nämä sanat ohi koska hän pyytää Riveriä
toistamaan sanansa.
”Oletko ollut tyytyväinen Rainaan, sitä minä sinulta
kysyin rakas Tohtori” River sanoo. Ajattelinkin, että kuulin nimeni mutta en
ollut lainkaan varma. Coctailkorva kuitenkin helisi ja reagoi.
”Miten niin tyytyväinen?” Tohtorin äänestä kuuluu kärkäs
sivusävy. Ei selvästikään pidä keskustelun avauksesta mikä huolettaa minua
jonkin verran.
”Siten niin, että onko hänestä ollut apua? Siksi hänet
tähän valittiin.” River sanoo katsoen minuun hymyillen. Hymyilen takaisin
vaikka tiedän, että hymyni ei ole mitenkään kovin iloinen tai kaunis tällä
hetkellä. En aio yrittää olla jotain mitä en ole ja tällä hetkellä olen hyvin
ärtynyt tilanteesta. En pidä siitä, että en tiedä mistä on kyse. Että minut on
sotkettu tähän syystä jota en tiiä.
”Apua? On. Hyvin me olemme pärjänneet, vai mitä Raina?”
Tohtori sanoo siirtäen pallon minulle. Mietin hetken mitä vastata.
”Kyllä. Olemme kumpikin hengissä eikä Unnur tai Jackikaan
ole päässyt vielä hengestään. Joten sanoisin, että varsin hyvä suoritus ajan
herralta ja amatööriltä.” Jackia naurattaa, näen sen hänen silmistään mutta
häne tekee selvästi kovin töitä pitääkseen naamansa peruslukemilla. Hän osasi
lukea sanoistani sen rivien välissä olevan viestin, että en ole tyytyväinen
tilanteeseen. Miksi olisinkaan.
”Hyvä hyvä. Valintani siis osui oikeaan. Kiitos
sinullekin Jack. Ai niin Raina, kertoiko Jack sinulle minun pikku
toimeksiannostani hänelle?” River tuntuu luottavan siihen, että Jack ei ole
kertonut ja saisi pasmamme sekoitettua tällä. Aion pelata mukana, tätä peliä
voi pelata kaksi. Loihdin kasvoilleni hämmästyneen ilmeen ja esitän täysin
tietämätöntä tilanteesta.
”Miistä toimeksiannosta?” sanon katsoen muka hyvin
häkeltyneenä Jackista Riveriin ja Riveristä Jackiin. Jack ymmärtää mistä on
kyse ja leikkii mukana, myöskin. Jack näyttelee loistavasti ihmistä jolla on
synnillään jotain mitä ei saisi kertoa ja jonka kertominen voisi sekoittaa
pahasti asioita. Riverin kasvoilla on ilme jonka tarkoitusperää ei ole vaikea
arvata, hän selvästi nauttii aiheuttamastaan sotkusta. Tai siitä sotkusta jonka
hän kuvittelee aiheuttaneensa. Vaikka en vieläkään oikein osaa suhtautua
siihen, että Jack on nuuskinut asioitani, en aio antaa Riverille sitä
tyydytystä, että hän saisi minut tolaltani asiasta kertomalla.
”Ai ai Jack, nyt taisi ottaa ohraleipä.” River sanoo
hymyillen viekkaasti Jackille. Joka osaa näyttää hyvin syylliseltä ja
panikoituneelta loistavasti. Yritättäen
viestiä kasvoillaan Riverille, että tämä ei kertoisi mitä aikoo kertoa, pitäen
kiinni sanattomasta sopimuksestamme, että me muka emme ole käyneet sitä
keskustelua jonka Tardiksessa kävimme. Tuntuu hyvältä olla edes osin niskan
päällä. Pienetkin ilot ovat tässä kohtaa valtavia loikkauksia meidän
suuntaamme, kaikesta on otettava nyt hyöty irti ja mietitttävä miten me voimme
käyttää tietojamme Riveriä vastaan eikä toisin päin. Katselen Jackia ja Riveriä
silmät suurena, odottaen kumpi kertoisi mistä on kyse. Tohtori katselee
tiukasti varpaisiinsa, ilmeisesti se tietää, että olemme puhuneet ja pelkää
paljastavansa juonemme jos katsoo Riveriin. Ja parasta olisi nyt, että tuo ei
paljasta meitä, sitä ei katsota nyt hyvällä. Mutta Tohtori pelaa kiltisti
mukana ja pitää itsensä erossa keskustelusta.
”Niin. Minä kaipasin hieman tietoja sinusta Raina. En
ollut aivan varma oletko sopiva tarkoituksiini joten piti selvitellä muutamia
seikkoja ennen kuin pystyin tekemään lopullisen päätöksen. Itse en voinut tätä
tiedonhankintaa tehdä, olen liian näkyvä hahmo ja olisit luultavasti tunnistanut
minut liian helposti. Lisäksi minut tuntee liian moni taho jotta kykenisin
liikkumaan hiljaisuudessa. Joten pyysin palvelusta rakkaalta, pitkäaikaiselta
ystävältä jonka tiesin olevan sopivampi tähän työhön. Joka on saanut siihen
koulutuksenkin. Nimittäin Jackia.” River sanoo viimeiset ihan pienen
hiljaisuuden jälkeen, kuin tehostaakseen niiden merkitystä ja painumista minun
mieleeni. En reagoi hetkeen mitenkään ja kovasti yritän pienessä päässäni
miettiä, että mitä minä tähän sanon. Joten tuijotan Riveriä ja sitten Jackia.
Jack näyttää hyvin pitkälti siltä, että olisi saanut selkäänsä tai jäänyt
kiinni karkin varastamisesta.Loihdin kasvoilleni hämmästyneen, raivostuneen ja
närkästyneen ilmeen. Se onnistuu varsin helposti, pelottavankin helposti
oikeastaan siihen nähden, että en ole kuitenkaan mikään näyttelijä. Mutta
sisälläni kuplii kaikkia noita tunteita, ne eivät vain ole suunnattu nyt siihen
kohteeseen mihin River toivoisi niiden olevan suunnattuna. Vaan ne on suunnattu
häneen itseensä. Riveriin.
”Oli helppoa houkutella Jack tähän tehtävään ja antaa
ymmärtää, että siitä riippuisi paljon. Tohtori on Jackille niin kovin tärkeä,
kovin monin tavoin jos ymmärrät mitä tarkoitan ja ei tarvinnut paljon vihjata,
että Tohtori olisi vaarassa jos tätä tehtävää ei tehtäisi niin Jack jo tarttui
toimeen. Ja kun Jack on hieman ennalta-arvattava ja minä puolestaan tehnyt
pohjatyöni, valitsin kohteen joka varmasti kiinnostaisi häntä. Eli sinut
Raina.” En tiedä pitäisikö tässä olla muka imarreltu, sitä River varmaan ajaa
takaa mutta en aio siihen ansaan nyt tipahtaa kyllä. Siinähän toivoo.
”Jack-muru on niin helppo. Ei millään pahalla muruseni,
mutta sinä olet. Tiesin, että sinä kokisit Rainan houkuttelevana kohteena ja
kiinnostuisit hänestä muutenkin kuin ystävänä. Ja se tarjosi minulle loistavan
aseen sinua ja Rainaa vastaan.” River nauraa pahaenteisesti. Valitettavasti
tässä nyt ase taitaa kääntyä sinua itseäsi vastaan, mietin mielessäni mutta
olen edelleen hiljaa. Muka typertyneenä. Jack yrittää nousta vierestäni mutta
painan hänet takaisin sohvalle. Tavalla jonka River tulkitsee väärin, vihaisena
reaktiona vaikka olen lähinnä huvittunut Jackille ja raivoissani Riverille.
”Nyt sitten pikkulinnut ovat laulaneet korviini, että
sinä olet ihastunut Rainaan, Jack. Mutta mikä mahtaa olla Rainan reaktio tähän
nyt kun tietää kaiken. Voisin kuvitella, että mieli muuttuu ja tunteet sen
mukana.” River sanoo sarkastisena. Enää en voi mitään itselleni, en kykene enää
pidättelemään itseäni vaan purskahdan nauruun. Hysteerisenä koska tilanne on
niin mielettömän koominen. Ja nautin niin äärettömän paljon Riverin reaktiosta
sillä nyt hän tuijottaa minua suu auki. Ja Jackia joka yhtyy nauruuni ja halaa
minua.
”Voi River. Olet myöhässä. Ja sinun kannattaa hankkia
uusia pikkulintuja, ne eivät selvästikään ole asioiden tasalla enää. Eivät ole
kertoneet sinulle kaikkea tarpeellista tietoa ja katso mihin se johti.” Sanon
minkä naurunpurskahduksiltani saan sanottua. Riverin kasvoilla tyrmistys alkaa
muuttua vihaksi mutta en välitä siitä. Sitä saa mitä tilaa ja toinen on nyt
kyllä tilannut tämän. Ihan itse ja joutuu nyt itse korjaamaan sadon.
”Minä kerroin Rainalle kaiken jo. Nämä ovat jo vanhoja
tietoja hänelle. Eikä se näyttänyt hänen tunteitaan kauheasti muuttavan, ainakan siitä suudelmasta päätellen minkä
häneltä sain kerrottuani sinulta saamastani tehtävästä.” Jack sanoo Riverille
virnistellen. Tohtorikin uskaltaa taas katsoa muualle kuin kenkiinsä ja
varpaisiinsa ja hymyilee voitonriemuisesti. Vaikkakin mulkaisee vähän Jackia
kun tämän pitää kerskua suudelmallamme. Ilme Riverin kasvoilla kiristyy
kiristymistään ja näyttää hetken siltä, että kohta tulee räjähdys. Mutta se jää
tulematta, sen sijaan River ei selvästikään ole lainkaan iloinen asioiden
saamasta käänteestä. Hän ei odottanut tätä. Tartun Jackia kädestä, tuntuu
hyvältä kun toinen on siinä ja tiedän, että en ole yksin. Vaikka en minä
Tohtorin kanssakaan yksin ollut mutta
nyt oloni on erilainen. Nyt minulla tuntuu olevan taas toivoa elämässä, uskoa
huomiseen ja se on jotain mitä en ole kokenut vuosiin. En Innisin kuoleman
jälkeen.
”Vai niin. Varsin ovelaa, Jack, varsin ovelaa.” River
sanoo hampaita kiristellen. Tuntuu hyvältä nähdä tilanteen kääntyvän häntä
itseään vastaan.
”Eikö vain! Olen itsekin varsin ylpeä itsestäni tällä
kertaa.” Jack sanoo muikeasti hymyillen. Tohtoria selvästi naurattaa tämä
keskustelu muta hän hienosti hillitsee itsensä eikä sekaannu tähän. Tulee vielä
sekin hetki kun hänen ja Riverin tulee setviä välinsä joten luulen, että
Tohtori nauttii hetken tauosta ja ajasta jolloin voi miettiä rauhassa itse
mistä on kyse. Selvästi närkästyneenä River kiinnittääkin huomionsa Tohtoriin
joka nostaa kädet pystyyn.
”Tämä on nyt sinun ja Rainan välinen asia, minua on turha
sotkea tähän.” Tohtori nauraa. Hymyilen Tohtorille ja olen iloinen siitä, että
tapasin hänet siellä kirjastossa.
”Mutta River, on meilläkin asioita kesken. Joista meidän
pitää puhua. Kuten kirjani. Tiedän, että se on sinulla. Miksi tämä kaikki
häslinki? Olisit saanut minut luoksesi helpommallakin tavalla. Ja ilman
sivullisia uhreja.” Tohtori toteaa hiljaa.
”Mutta ei se olisi ollut puoliksikaan näin hauskaa!”
”Hauskaako tämä on sinusta ollut? Minä en nähnyt mitään
hauskaa siinä, että Urpon poika kuoli sinun miestesi toimesta. Tai että me
olemme olleet Rainan kanssa huolissamme hengestämme harvasen hetki. Meillä on
varsin erilaiset käsitykset hauskuudesta, huomaan.”
”Kyllä, tämä on ollut erittäin hauskaa. Etenkin nyt kun
sinä olet siinä ja huomaan miten paljon tämä on sinua syönyt. Kyllä, on ollut
kaiken tämän arvoista. Joskus tulee sivullisia uhreja se on vain pelin kulkua.
Ei sille mitään voi. Totta kai sitä toivoisi, että ei tulisi uhreja mutta nyt
ei käynyt niiin.” River vastaa tiukasti.
”En ymmärrä sinua, en lainkaan. Luulin sinun olevan
samalla puolella kanssani. Nyt kuitenkin olet liittoutunut cybermanien kanssa
vaikka hyvin tiedät mitä he haluavat. Tiedät, että he eivät koskaan ole
luotettavia kumppaneita koska heillä on aina joku oma taka-ajatus taustalla
jota eivät kerro. Suoraan sanoen en ymmärrä mikä sinuun on mennyt.” Tohtorin
ääni on surullinen.
”Sanovat, että luulo ei ole tiedon väärtti. En ole
koskaan väittänyt, että olisin näyttänyt kaikki puoleni sinulle. Tuliko
mieleesi, että voisin olla esimerkiksi kyllästynyt leikkimään kiltisti? Että
minua pännii, että tarkoitusperäni luetaan aina väärin, tein mitä tahansa?”
River nousee tuoliltaan ja kävelee takan eteen. Riverin olemuksessa on jotain
outoa, en oikein saa kiinni mitä. Ryhti on jotenkin, en tiedä, periksiantaneen
oloinen. Katson Jackiin ja vinkkaan Riveriin päin ja tämä tuntuu huomaavan
saman kuin minä. Tohtori huomaa katseiden vaihtomme ja pudistaa päätään, kuin
kertoakseen, että meidän on nyt parasta pysyä tästä erosta. En kuitenkaan aio
totella, en ole lainkaan varma, että Tohtori selviää tästä yksin. Enkä aio
jättää Tohtoria pärjäämään yksin, me olemme tässä liemessä nyt kaikki kolme.
Joten toinen saa nyt vain kiltisti ottaa apua vastaan, halusi tai ei. Puristan
Jackia kädestä ja toivon, että tämä ymmärtää vinkin. En uskalla sanoa mitään jotta
Tohtori ei saa vihiä siitä mitä aiomme tehdä. Koska se kieltäisi meitä
kuitenkin, pahimmassa tapauksessa käskisi Riverin lähettää meidät pois ja River
voisi vaikka totellakin, ei sitä tiedä mitä se tekisi.
”Miksi juuri cybermanit, sinulla olisi ollut muitakin
vaihtoehtoja jos kerran olit päättänyt liittoutua jonkin viholliseni kanssa?”
Tohtori kysyy, kuin pohtien ääneen.
”Miksei? Cybermanit ovat kuuliaita, helposti ohjattavia
ja varma kohde siten, että he vihaavat sinua. Meillä on sama agenda joten
tulemme varsin hyvin juttuun.” River vastaa, edelleen takkaan katsoen ja selkä
meihin päin. Ei näe aiheelliseksi kääntyä mitä harmittelen sillä haluaisin
nähdä hänen kasvonsa. Tietää josko niistä saisi jotain vihjettä siihen mitä hän
ajattelee. Mutta nyt tuota mahdollisuutta ei ole.
”Helposti ohjattavia? Etkö sinä ole kuunnellut mitään
mitä sinulle olen puhunut? Cybermanit tottelevat vain jos haluavat samaa kuin
sinä mutta heti kun tulee ensimmäinen ryppy keskustelussa, he kääntyvät sinua
vastaan”
”Miksi ajattelet, että meillä tulisi olemaan ongelmia?
miten negatiivinen ajatustapa sinulla onkaan, Tohtori.”
”Minä olen kohdannut cybermanit useammin kuin sinä,
River-rakas. Minä tiedän miten he toimivat ja useista yrityksistä huolimatta en
ole tavannut vielä ketään joka olisi kyennyt heitä käsittelemään ongelmitta
pidemmän aikaa. Jos ei tule muuten ongelmia niin cybermanit tekevät ongelmia
koska pohjimmiltaan he ovat kuitenkin omia herrojaan ja haluavat sellaisina
pysyä. ” Tohtori sanoo Riverin selälle. River kääntyy äkisti, kasvoillaan
raivostunut ilme. Tämä ei lupaa nyt hyvää, ei lainkaan.
”Miksi minä kuuntelisin sinua? Sinulla on mielessäsi yksi
asia ja vain yksi asia, sinun elämäsi ja sniun asiasi. Et sinä välitä muista,
loppujen lopuksi lainkaan. Et sinä halua elämääsi ketään muita kuin itsesi.
Jossain vaiheessa sinä aina työnnät kaikki pois läheltäsi.” Riverin ääni tihkuu
raivoa, petetyn naisen raivoa. Siitäkö tässä onkin kyse, katsomme Jackin kanssa
toisiimme hämmästyneinä. Onko Riverillä ja Tohtorilla ollut jotain säpinää?
Jack puristelee päätään kun kuiskaan hiljaa kysymykseni hänen korvaansa. Hän ei
siis tiedä asiasta mitään. Katson Tohtoriin mutta Tohtorin kasvoilla on ilme
jota en osaa tulkita. Siinä vaihtelee viha, kipu, närkästys, hämmennys ja
ahdistus. Ei siis apuja sieltä tulossa. Hetkeen kumpikaan heistä ei sano
mitään, ilmassa on vain tuimaa tuijotusta ja tunnelma huoneessa on niin
voimakkaan ahdistava, että tuntuu, että sitä voisi leikata tai jotain. River
toipuu ensimmäisenä omista sanoistaan.
”Ei pidä käsittää niin, että minä sinua olisin havitellut. Olenhan minä nähnyt
miten sinä kohtelet Jackia.” Auts, osui ja upposi. Tohtorin kasvoilla suru
syvenee ja tunnen valtavaa halua asettua noiden kahden väliin, kuin kilveksi
Tohtorin eteen. Tohtori on suojellut minua paljolta ja tuntuu, että nyt olisi
minun aikani antaa takaisin mutta samalla tiedän, että tämä ei ole minun
taisteluni eikä Tohtori antaisi minun osallistua. Siirtäisi minut vain syrjään
joten pidän itseni kiltisti syrjässä. Jack silittää kättäni ja ottaa kainaloon,
ymmärtää selvästi, että minun on paha olla kun joudun seuraamaan tätä vierestä.
”Se mitä tapahtuu Jackin ja minun välillä, ei kuulu
sinulle River. Ja sinä tiedät sen.” Ääni on hyytävä.
”Ei ehkä kuulukaan mutta sitä on silti vaikea olla
näkemättä kun se tapahtuu silmieni alla. Toinen kerjää huomiotasi ja sinä et
anna kuin pieniä armopaloja silloin kun sinulle itsellesi sattuu sopimaan.”
Riverin silmät kipunoivat.
”Älä puutu asioihin joista sinä et tiedä kaikkia asianhaaroja.
Äläkä sotke sinun ja minun välisiin asioihin muita kuin sinut ja minut. Jack ei
kuulu meidän välisiin asioihin kuten ei Rainakaan. Älä siis sotke heitä nyt
tähän.” Tohtorin ääni on tuima. Kuten on katsekin. Mutta sen olisi turha
yrittää kyllä lähettää meitä pois täältä, minä en ainkaan nimittäin aio liikkua
mihinkään.
”Eikö Jack saa itse päättää sitä kuuluuko hän tähän vai
ei?” River kysyy nyökäten Jackiin päin joka nostaa kädet pystyyn.
”Minä en sekaannu tähän, River. En lainkaan.” Jack sanoo
hiljaa.
”Niin. Se on vain sinä ja minä River, ei muita. Se mitä
on tapahtunut menneisyydessä meidän välillämme on mennyttä. Jos sinä puolestaan
haluat puhua sinusta, se on asia erikseen. Mutta edelleenkään en ymmärrä miksi
käydä näin vaikeaa reittiä asiaan kiinni?”
”Pitäähän elämässä haasteita olla. Luulin, että sinäkin
pidät niistä. Ilmeisesti olin väärässä.” River toteaa.
”Et siis aio kertoa minulle mitä sinä minusta haluat?
Oletko sinä mustasukkainen Jackista? Rainasta? Rosesta? Jostakusta muusta?
Kerro sillä minä en nyt lainkaan ymmärrä.” Tohtori kysyy. River huokaa,
selvästikään ei arvosta keskustelun saamaa käännettä sillä nyt hän ei ole enää
keskustelun hallitsija vaan pallo on siirtynyt Tohtorille. Kuluu hetki ennen
kuin River vastaa.
”Miksi minä olisin Jackista tai Rainasta mustasukkainen?
Tai kenestäkään muustaan? Mistä sinä sellaista keksit? Mitä perusteita minulla
olisi olla mustasukkainen? Sehän tarkoittaisi, että minulla olisi jotain
tunteita sinua kohtaan. Kukaan ei mielestäni ole sanonut sanaakaan siihen
suuntaan.” River tiuskii. Ei olekaan sanonut mutta on se kuitenkin ihan
varteenotettava vaihtoehto kun tilanne nyt miettii. Ei tässä muutakaan oikein
ole tarjolla edes etäisesti järkeväksi selitykseksi tilanteelle. Tohtori
kohauttaa olkapäitään.
”Ei olekaan mutta käytöksesi antaa kuitenkin ymmärtää
niin. Ja olenhan minä aivan mielettömän mahtava. Kuka nyt minusta ei tykkäisi?”
Tohtori virnistää. Nyt mennään vaarallisilla vesillä ja toivon, että Tohtori
tietää mitä tekee. Että sillä kerrankin olisi se suunnitelma olemassa.
”Ei pidä luulla itsestään liikoja, Tohtori-rakas.” River
kuittaa takaisin, hyvin jäätävällä äänellä.
”Aina voi yrittää, eikö vain?” Tohtori vastaa. River
vastaa tuimalla katseella eikä sano sanaakaan. Näin, emme ole pidemmällä kuin
hetki sittenkään tässä keskustelussa emmekä tiedä yhtään enempää siitä miksi
olemme täällä ja miksi River on meidän perässämme.
”Et siis halua kertoa miksi pistit meidät läpi tämän
kaiken? Miksi Raina piti repiä omasta elämästään osaksi tätä ihmeellistä
tempoilua pitkin galaksia? Mielestäni olisit sen verran hänelle velkaa, että
kerrot totuuden.” Tohtori sanoo tällä kertaa lempeämällä äänellä.
”En näe mitään syytä miksi minun pitäisi kertoa sinulle
tarkoitusperistäni. En ole sinulle tilivelvollinen.”
”Et olekaan, ajattelin, että jos sinussa olisi kuitenkin
jotain ihmisyyttä vielä jäljellä. Mutta ilmeisesti olet ollut niin paljon
cybermanien kanssa, että sen rippeet ovat karisseet.”
”Usko mitä haluat, se oikeus sinulla on. Minulla on omat
syyni ja on oma asiani kerronko niitä teille.” Kierrämme hienosti kehää tämän
keskustelun kanssa. Nyt on aika puuttua tähän koska muuten me olemme tässä
vielä ensi viikolla ja yhtä viisaina tilanteen suhteeen kuin nytkin. Nousen
paikaltani vaikka saankin Tohtorilta paljon puhuvan katseen, ihan turha yrittää
nyt mitään sillä minä aion tämän nyt selvittää.
”Päätin, että en puuttuisi tähän koska selvästi tämä on
asia joka on jotenkin sinun River ja sinun Tohtori välinen mutta koska te ette
keskenänne keskustelemalla pääse mihinkään, minun on pakko puuttua. Te
nimittäin vain kierrätte kehää nyt.” Sanon osoittaen sanani kummallekin,
kumpikin katsoo minua erittäin tyytymättömänä tilanteeseen mutta se on nyt
voivoi, turha kitistä. Teillä oli mahdollisuutenne ja nyt on minun vuoroni
yrittää.
”Teidän on pakko puhua nyt asioiden oikeilla nimillä
toisillenne suoraan. Muuten me olemme tässä vielä ensi viikollakin samassa
tilanteessa. ” Pahaa mulkoilua kummaltakin.
”Minä nimittäin uskon, että teillä kummallakin on syynsä
olla tässä nyt. Joista tietävät vain te kaksi, vain te kaksi voitte tämän nyt
puhua halki ja puhki. River, sinä halusit jostain syystä Tohtorin tänne.
Jostain syystä sinä halusit Jackin myös ja minut. Sinä valitsit tietoisesti
minut jotta minä kiinnostaisin Jackia. Se puhuu sen puolesta, että sinä halusit
Jackin pois tieltä. Ja Tohtorin itsellesi. Voi olla, että olen väärässä mutta
siltä se nyt vain näyttää. Tohtori, jotain tunteita sinulla on Riveriä kohtaan.
En tiedä minkälaisia mutta sinä et olisi siinä nyt tuossa tilassa jos hän olisi
täysin yhdentekevä.” Paasaan ja tuijotan molempia vuorotellen.
”En ymmärrä mitä vihjailet, Raina. Enkä kyllä ole
siltikään varma pidänkö siitä.” River sanoo.
”Suoraan sanoen en välitä pidätkö siitä, River. Kunhan
vain nyt kuuntelet ja sitten puhut. Tuohon suuntaan.” Sanon ja osoitan
Tohtoria.
”Sama koskee sinua Tohtori. Sinun pitää nyt jotenkin
kaivaa ulos itsestäsi mitä ajattelet tuosta naisesta.” Hiljaisuus on paljon puhuvaa ja ilmassa on
närkästystä. Yhtäkkiä Tohtori ja River alkavat puhua yhtä aikaa.
”Voi nyt hemmetti sentään...”
”Minä...”
”Sano vaan, River” Tohtori sanoo hiljentyen ensin.
”Minä olen pahoillani tästä. Sotkin asiaan liikaa
sivullisia, olet siinä oikeassa. Ehkä minä olen ollut mustasukkainen väleistä
jotka sinulla on Jackin kanssa, en tiedä. Sen minä kuitenkin tiedän, että en
minä suhdetta halua.” Äänestä kuultaa läpi pienoinen hämmennyskin. Tohtori
nyökkää.
”Ymmärräthän miksi minä painostin sinua kertomaan mistä
on kyse?” Tohtori sanoo pehmeästi. River nyökkää, hieman vastahakoisesti. River
käskee meidän odottaa huoneessa ja poistuu paikalta. Odotan saanko kuulla
kunniani Tohtorilta mutta tämä on rauhallisen oloinen joten uskon tehneeni
oikean ratkaisun puuttumalla keskusteluun. River palaa hetken kuluttua
kädessään Tohtorin kirja. Hänellä siis todellakin on ollut tuo kirja koko ajan.
”Miksi sinä teeskentelit, että palkkasit minut etsimään
tuota?” Kysyn kirjaa osoittaen.
”Suoraan sanoan, en tiedä. Ehkä halusin eläämäni vähän
jännitystä, kuka tietää.” River sanoo ja ojentaa kirjan takaisin Tohtorille. En
ymmärrä lainkaan mistä on kyse ja sanon sen ääneenkin.
”Olen pahoillani Raina, en osaa selittää tätä sen
tarkemmin. Tätä meidän elämämme vain joskus on. ” River sanoo. Tuijotan Riveriä
uskomatta korviani. Kuvitteleeko tuo todellakin, että uskon tämän selityksen?
Noin vain. Ilmeisesti koska ei sano muuta.
”Jack, menisittekö Rainan kanssa vaikka ulos hetkeksi?
Haluan puhua Riverin kanssa yksin hetken.” Tohtori kysyy katsomatta Jackiin ja
irrottamatta silmiään Riveristä. Jack ottaa minua kädestä ja kiskaisee peräänsä
siitä huolimatta, että en ihan vapaaehtoisesti lähtisi pois. Kun minut kerran
on tähän sotkettu niin haluaisin olla paikalla loppuun asti. Muta minulle ei
anneta vaihtoehtoja vaan viedään ulos. Jack ymmärtää onneksi oman parhaansa
eikä puhu mitään, kävelyttää minua vain pihalla jonkin aikaa ja kun olemme
kiertäneet pienen pihan muutamaan kertaan, istumme talon eteen penkille.
Istumme siinä hiljaa, vierekkäin ja ihan lähellä toisiamme. Tuntuu toisaalta
hyvältä päästä pois sieltä mutta samaan aikaan minua häiritsee suunnattomasti
kun en tiedä mitä siellä puhutaan. Utelias mikä utelias.En minä mitään
itselleni voi.
”Tiedän, että olisit halunnut jäädä mutta parempi näin,
ehkä he saavat jotain selvyyttä asiaan keskenään.” Jack sanoo rikkoen
hiljaisuuden. En ehdi vastata mitään kun Tohtori jo ryntää ulos ovesta ja
heiluttaa kättään merkiksi, että meidän tulee seurata tätä. Katsomme Jackin
kanssa toisiamme sekunnin sadasosan ja lähdemme perään. Mitä ihmettä nyt taas. Matkamme
vie kohti Tardista ja juoksemme minkä jaloistamme pääsemme, käsi kädessä
juokseminen on yllättävänkin haastavaa kun kumppanin jalat ovat paljon pidemmät
kuin omat mutta en uskalla päästää irtikään. Lopulta tavoitamme Tardiksen ja
Tohtori patistaa Jackin apuun. Ennen kuin ehdin tajuta, olemme jo matkalla
jonnekin. Yritän keskittyä siihen, että saisin hengitystäni tasaantumaan ja
toipuisin äkkinäisestä tilanteen muutoksesta mutta onnistun siinä huonosti.
Olen pihalla kuin lumiukko. Meinaan kysyä mitä ihmettä on menossa mutta en saa
sanaa suustani. Tuijotan vaan miehiä vuorotellen kykenemättä puhumaan. Tardis
laskeutuu ja Tohtori paimentaa meidät ulos.