23

River ohjaa meidät isohkoon huoneeseen jonka katseenvangitsija on kaunis takka jossa palaa tuli. Toisissa olosuhteissa voisin haluta istua sen edessä ja lämmitellä mutta nyt tyydyn ihastelemaan sen kauneutta kauempaa sohvalta johon minut ohjataan istumaan. Viereeni istutetaan toiselle puolelle Jack ja toiselle Tohtori ja Riverille tuodaan tuoli jonka hän asettaa sohvamme eteen. Mukavan ahdistavan oloista menoa. Sohvalla istuva kolmikkomme odottaa, että River kertoisi mistä tässä on kyse mutta hän tyytyy tarkkailemaan meitä. Nauttien selvästi valta-asemastaan. En olisi koskaan osannut kuvitella Riveriä tuohon rooliin missä hän on nyt mutta toisaalta, en olisi osannut kuvitella itseänikään istumaan tähän sohvalle näiden kahden väliin. Niin se elämä vaan yllättää käänteillään. Mietin miksi River halusi minut mukaan tähän kuvioon, miten minä oikeasti tähän kaikkeen liityn. Koska jokin syy siihen on oltava, en suostu uskomaan, että se oli vain sattumaa. Jostain syystä River halusi juuri minut. Ei hän muuten olisi pistänyt Jackia tarkistamaan taustojani. Tässä on nyt jotain mistä en saa kiinni ja se häiritsee minua. Olen tottunut yhdistämään pisteitä, ratkaisemaan arvoituksia ja palapelejä.  Siinä minä olen hyvä ja tämä on sellainen arvoitus. Mutta jotta voi ratkaista arvoituksen, tulee tietää mahdollisimman monta palaa. Ja nyt minulta selvästi pimitään joitakin paloja ja haluaisin tietää miksi ja mitä. Hieman häiritsevästi Tohtori vaikuttaa täysin rauhalliselta, istuu tuossa ihan rauhassa eikä tee elettäkään jotta selvittäisi mistä on kyse ja miksi olemme täällä. Ja kuitenkin se perimmäinen syys miksi me tässä olemme, on Riverin ja Tohtorin keskinäinen suhde, siitä olen varma. Se on jotenkin se punainen lanka tässä nyt. Mutta miten, sitä en vielä tiedä mutta selvän aion siitä saada. Jotenkin. Huoneessa on täysin hiljaista, kukaan ei sano mitään. Katselen takassa palavaa tulta, tuli on niin rauhoittava elementti. Vaikka myös pelottavakin. Hiljaisuus jatkuu aikansa, kukin tuntuu odottavan, että joku muu alottaisi keskustelun mutta kukaan ei tee sitä. Kaikki odottavat ja ovat hiljaa. Kyllä tämäkin minulle sopii. Vaikka haluankin tietää mistä on kyse niin ei tässä nyt niin hengenhätä ole, kiire on jo ohi. Etsintä on päättynyt, ainakin siltä näyttäisi. Tilanteen saama käänne on kuitenkin yllättävä, en olisi uskonut, että tämän kaiken takana olisi River. On niin paljon kysymyksiä joihin haluan vastauksen mutta kerrankin olen valmis odottamaan niitä, kerrankin aion olla kärsivällinen. Hätkähdän hieman kun River rikkoo hiljaisuuden sanomalla jotain mitä en kuule tai en saa selvää mitä hän sanoo. Ilmeisesti Tohtoriltakin menevät nämä sanat ohi koska hän pyytää Riveriä toistamaan sanansa.

”Oletko ollut tyytyväinen Rainaan, sitä minä sinulta kysyin rakas Tohtori” River sanoo. Ajattelinkin, että kuulin nimeni mutta en ollut lainkaan varma. Coctailkorva kuitenkin helisi ja reagoi.

”Miten niin tyytyväinen?” Tohtorin äänestä kuuluu kärkäs sivusävy. Ei selvästikään pidä keskustelun avauksesta mikä huolettaa minua jonkin verran.

”Siten niin, että onko hänestä ollut apua? Siksi hänet tähän valittiin.” River sanoo katsoen minuun hymyillen. Hymyilen takaisin vaikka tiedän, että hymyni ei ole mitenkään kovin iloinen tai kaunis tällä hetkellä. En aio yrittää olla jotain mitä en ole ja tällä hetkellä olen hyvin ärtynyt tilanteesta. En pidä siitä, että en tiedä mistä on kyse. Että minut on sotkettu tähän syystä jota en tiiä.

”Apua? On. Hyvin me olemme pärjänneet, vai mitä Raina?” Tohtori sanoo siirtäen pallon minulle. Mietin hetken mitä vastata.

”Kyllä. Olemme kumpikin hengissä eikä Unnur tai Jackikaan ole päässyt vielä hengestään. Joten sanoisin, että varsin hyvä suoritus ajan herralta ja amatööriltä.” Jackia naurattaa, näen sen hänen silmistään mutta häne tekee selvästi kovin töitä pitääkseen naamansa peruslukemilla. Hän osasi lukea sanoistani sen rivien välissä olevan viestin, että en ole tyytyväinen tilanteeseen. Miksi olisinkaan.

”Hyvä hyvä. Valintani siis osui oikeaan. Kiitos sinullekin Jack. Ai niin Raina, kertoiko Jack sinulle minun pikku toimeksiannostani hänelle?” River tuntuu luottavan siihen, että Jack ei ole kertonut ja saisi pasmamme sekoitettua tällä. Aion pelata mukana, tätä peliä voi pelata kaksi. Loihdin kasvoilleni hämmästyneen ilmeen ja esitän täysin tietämätöntä tilanteesta.

”Miistä toimeksiannosta?” sanon katsoen muka hyvin häkeltyneenä Jackista Riveriin ja Riveristä Jackiin. Jack ymmärtää mistä on kyse ja leikkii mukana, myöskin. Jack näyttelee loistavasti ihmistä jolla on synnillään jotain mitä ei saisi kertoa ja jonka kertominen voisi sekoittaa pahasti asioita. Riverin kasvoilla on ilme jonka tarkoitusperää ei ole vaikea arvata, hän selvästi nauttii aiheuttamastaan sotkusta. Tai siitä sotkusta jonka hän kuvittelee aiheuttaneensa. Vaikka en vieläkään oikein osaa suhtautua siihen, että Jack on nuuskinut asioitani, en aio antaa Riverille sitä tyydytystä, että hän saisi minut tolaltani asiasta kertomalla.

”Ai ai Jack, nyt taisi ottaa ohraleipä.” River sanoo hymyillen viekkaasti Jackille. Joka osaa näyttää hyvin syylliseltä ja panikoituneelta loistavasti.  Yritättäen viestiä kasvoillaan Riverille, että tämä ei kertoisi mitä aikoo kertoa, pitäen kiinni sanattomasta sopimuksestamme, että me muka emme ole käyneet sitä keskustelua jonka Tardiksessa kävimme. Tuntuu hyvältä olla edes osin niskan päällä. Pienetkin ilot ovat tässä kohtaa valtavia loikkauksia meidän suuntaamme, kaikesta on otettava nyt hyöty irti ja mietitttävä miten me voimme käyttää tietojamme Riveriä vastaan eikä toisin päin. Katselen Jackia ja Riveriä silmät suurena, odottaen kumpi kertoisi mistä on kyse. Tohtori katselee tiukasti varpaisiinsa, ilmeisesti se tietää, että olemme puhuneet ja pelkää paljastavansa juonemme jos katsoo Riveriin. Ja parasta olisi nyt, että tuo ei paljasta meitä, sitä ei katsota nyt hyvällä. Mutta Tohtori pelaa kiltisti mukana ja pitää itsensä erossa keskustelusta.

”Niin. Minä kaipasin hieman tietoja sinusta Raina. En ollut aivan varma oletko sopiva tarkoituksiini joten piti selvitellä muutamia seikkoja ennen kuin pystyin tekemään lopullisen päätöksen. Itse en voinut tätä tiedonhankintaa tehdä, olen liian näkyvä hahmo ja olisit luultavasti tunnistanut minut liian helposti. Lisäksi minut tuntee liian moni taho jotta kykenisin liikkumaan hiljaisuudessa. Joten pyysin palvelusta rakkaalta, pitkäaikaiselta ystävältä jonka tiesin olevan sopivampi tähän työhön. Joka on saanut siihen koulutuksenkin. Nimittäin Jackia.” River sanoo viimeiset ihan pienen hiljaisuuden jälkeen, kuin tehostaakseen niiden merkitystä ja painumista minun mieleeni. En reagoi hetkeen mitenkään ja kovasti yritän pienessä päässäni miettiä, että mitä minä tähän sanon. Joten tuijotan Riveriä ja sitten Jackia. Jack näyttää hyvin pitkälti siltä, että olisi saanut selkäänsä tai jäänyt kiinni karkin varastamisesta.Loihdin kasvoilleni hämmästyneen, raivostuneen ja närkästyneen ilmeen. Se onnistuu varsin helposti, pelottavankin helposti oikeastaan siihen nähden, että en ole kuitenkaan mikään näyttelijä. Mutta sisälläni kuplii kaikkia noita tunteita, ne eivät vain ole suunnattu nyt siihen kohteeseen mihin River toivoisi niiden olevan suunnattuna. Vaan ne on suunnattu häneen itseensä. Riveriin.

”Oli helppoa houkutella Jack tähän tehtävään ja antaa ymmärtää, että siitä riippuisi paljon. Tohtori on Jackille niin kovin tärkeä, kovin monin tavoin jos ymmärrät mitä tarkoitan ja ei tarvinnut paljon vihjata, että Tohtori olisi vaarassa jos tätä tehtävää ei tehtäisi niin Jack jo tarttui toimeen. Ja kun Jack on hieman ennalta-arvattava ja minä puolestaan tehnyt pohjatyöni, valitsin kohteen joka varmasti kiinnostaisi häntä. Eli sinut Raina.” En tiedä pitäisikö tässä olla muka imarreltu, sitä River varmaan ajaa takaa mutta en aio siihen ansaan nyt tipahtaa kyllä. Siinähän toivoo.

”Jack-muru on niin helppo. Ei millään pahalla muruseni, mutta sinä olet. Tiesin, että sinä kokisit Rainan houkuttelevana kohteena ja kiinnostuisit hänestä muutenkin kuin ystävänä. Ja se tarjosi minulle loistavan aseen sinua ja Rainaa vastaan.” River nauraa pahaenteisesti. Valitettavasti tässä nyt ase taitaa kääntyä sinua itseäsi vastaan, mietin mielessäni mutta olen edelleen hiljaa. Muka typertyneenä. Jack yrittää nousta vierestäni mutta painan hänet takaisin sohvalle. Tavalla jonka River tulkitsee väärin, vihaisena reaktiona vaikka olen lähinnä huvittunut Jackille ja raivoissani Riverille.

”Nyt sitten pikkulinnut ovat laulaneet korviini, että sinä olet ihastunut Rainaan, Jack. Mutta mikä mahtaa olla Rainan reaktio tähän nyt kun tietää kaiken. Voisin kuvitella, että mieli muuttuu ja tunteet sen mukana.” River sanoo sarkastisena. Enää en voi mitään itselleni, en kykene enää pidättelemään itseäni vaan purskahdan nauruun. Hysteerisenä koska tilanne on niin mielettömän koominen. Ja nautin niin äärettömän paljon Riverin reaktiosta sillä nyt hän tuijottaa minua suu auki. Ja Jackia joka yhtyy nauruuni ja halaa minua.

”Voi River. Olet myöhässä. Ja sinun kannattaa hankkia uusia pikkulintuja, ne eivät selvästikään ole asioiden tasalla enää. Eivät ole kertoneet sinulle kaikkea tarpeellista tietoa ja katso mihin se johti.” Sanon minkä naurunpurskahduksiltani saan sanottua. Riverin kasvoilla tyrmistys alkaa muuttua vihaksi mutta en välitä siitä. Sitä saa mitä tilaa ja toinen on nyt kyllä tilannut tämän. Ihan itse ja joutuu nyt itse korjaamaan sadon.

”Minä kerroin Rainalle kaiken jo. Nämä ovat jo vanhoja tietoja hänelle. Eikä se näyttänyt hänen tunteitaan kauheasti muuttavan,  ainakan siitä suudelmasta päätellen minkä häneltä sain kerrottuani sinulta saamastani tehtävästä.” Jack sanoo Riverille virnistellen. Tohtorikin uskaltaa taas katsoa muualle kuin kenkiinsä ja varpaisiinsa ja hymyilee voitonriemuisesti. Vaikkakin mulkaisee vähän Jackia kun tämän pitää kerskua suudelmallamme. Ilme Riverin kasvoilla kiristyy kiristymistään ja näyttää hetken siltä, että kohta tulee räjähdys. Mutta se jää tulematta, sen sijaan River ei selvästikään ole lainkaan iloinen asioiden saamasta käänteestä. Hän ei odottanut tätä. Tartun Jackia kädestä, tuntuu hyvältä kun toinen on siinä ja tiedän, että en ole yksin. Vaikka en minä Tohtorin kanssakaan  yksin ollut mutta nyt oloni on erilainen. Nyt minulla tuntuu olevan taas toivoa elämässä, uskoa huomiseen ja se on jotain mitä en ole kokenut vuosiin. En Innisin kuoleman jälkeen.

”Vai niin. Varsin ovelaa, Jack, varsin ovelaa.” River sanoo hampaita kiristellen. Tuntuu hyvältä nähdä tilanteen kääntyvän häntä itseään vastaan.

”Eikö vain! Olen itsekin varsin ylpeä itsestäni tällä kertaa.” Jack sanoo muikeasti hymyillen. Tohtoria selvästi naurattaa tämä keskustelu muta hän hienosti hillitsee itsensä eikä sekaannu tähän. Tulee vielä sekin hetki kun hänen ja Riverin tulee setviä välinsä joten luulen, että Tohtori nauttii hetken tauosta ja ajasta jolloin voi miettiä rauhassa itse mistä on kyse. Selvästi närkästyneenä River kiinnittääkin huomionsa Tohtoriin joka nostaa kädet pystyyn.

”Tämä on nyt sinun ja Rainan välinen asia, minua on turha sotkea tähän.” Tohtori nauraa. Hymyilen Tohtorille ja olen iloinen siitä, että tapasin hänet siellä kirjastossa.

”Mutta River, on meilläkin asioita kesken. Joista meidän pitää puhua. Kuten kirjani. Tiedän, että se on sinulla. Miksi tämä kaikki häslinki? Olisit saanut minut luoksesi helpommallakin tavalla. Ja ilman sivullisia uhreja.” Tohtori toteaa hiljaa.

”Mutta ei se olisi ollut puoliksikaan näin hauskaa!”

”Hauskaako tämä on sinusta ollut? Minä en nähnyt mitään hauskaa siinä, että Urpon poika kuoli sinun miestesi toimesta. Tai että me olemme olleet Rainan kanssa huolissamme hengestämme harvasen hetki. Meillä on varsin erilaiset käsitykset hauskuudesta, huomaan.”

”Kyllä, tämä on ollut erittäin hauskaa. Etenkin nyt kun sinä olet siinä ja huomaan miten paljon tämä on sinua syönyt. Kyllä, on ollut kaiken tämän arvoista. Joskus tulee sivullisia uhreja se on vain pelin kulkua. Ei sille mitään voi. Totta kai sitä toivoisi, että ei tulisi uhreja mutta nyt ei käynyt niiin.” River vastaa tiukasti.

”En ymmärrä sinua, en lainkaan. Luulin sinun olevan samalla puolella kanssani. Nyt kuitenkin olet liittoutunut cybermanien kanssa vaikka hyvin tiedät mitä he haluavat. Tiedät, että he eivät koskaan ole luotettavia kumppaneita koska heillä on aina joku oma taka-ajatus taustalla jota eivät kerro. Suoraan sanoen en ymmärrä mikä sinuun on mennyt.” Tohtorin ääni on surullinen.

”Sanovat, että luulo ei ole tiedon väärtti. En ole koskaan väittänyt, että olisin näyttänyt kaikki puoleni sinulle. Tuliko mieleesi, että voisin olla esimerkiksi kyllästynyt leikkimään kiltisti? Että minua pännii, että tarkoitusperäni luetaan aina väärin, tein mitä tahansa?” River nousee tuoliltaan ja kävelee takan eteen. Riverin olemuksessa on jotain outoa, en oikein saa kiinni mitä. Ryhti on jotenkin, en tiedä, periksiantaneen oloinen. Katson Jackiin ja vinkkaan Riveriin päin ja tämä tuntuu huomaavan saman kuin minä. Tohtori huomaa katseiden vaihtomme ja pudistaa päätään, kuin kertoakseen, että meidän on nyt parasta pysyä tästä erosta. En kuitenkaan aio totella, en ole lainkaan varma, että Tohtori selviää tästä yksin. Enkä aio jättää Tohtoria pärjäämään yksin, me olemme tässä liemessä nyt kaikki kolme. Joten toinen saa nyt vain kiltisti ottaa apua vastaan, halusi tai ei. Puristan Jackia kädestä ja toivon, että tämä ymmärtää vinkin. En uskalla sanoa mitään jotta Tohtori ei saa vihiä siitä mitä aiomme tehdä. Koska se kieltäisi meitä kuitenkin, pahimmassa tapauksessa käskisi Riverin lähettää meidät pois ja River voisi vaikka totellakin, ei sitä tiedä mitä se tekisi.

”Miksi juuri cybermanit, sinulla olisi ollut muitakin vaihtoehtoja jos kerran olit päättänyt liittoutua jonkin viholliseni kanssa?” Tohtori kysyy, kuin pohtien ääneen.

”Miksei? Cybermanit ovat kuuliaita, helposti ohjattavia ja varma kohde siten, että he vihaavat sinua. Meillä on sama agenda joten tulemme varsin hyvin juttuun.” River vastaa, edelleen takkaan katsoen ja selkä meihin päin. Ei näe aiheelliseksi kääntyä mitä harmittelen sillä haluaisin nähdä hänen kasvonsa. Tietää josko niistä saisi jotain vihjettä siihen mitä hän ajattelee. Mutta nyt tuota mahdollisuutta ei ole.

”Helposti ohjattavia? Etkö sinä ole kuunnellut mitään mitä sinulle olen puhunut? Cybermanit tottelevat vain jos haluavat samaa kuin sinä mutta heti kun tulee ensimmäinen ryppy keskustelussa, he kääntyvät sinua vastaan”

”Miksi ajattelet, että meillä tulisi olemaan ongelmia? miten negatiivinen ajatustapa sinulla onkaan, Tohtori.”

”Minä olen kohdannut cybermanit useammin kuin sinä, River-rakas. Minä tiedän miten he toimivat ja useista yrityksistä huolimatta en ole tavannut vielä ketään joka olisi kyennyt heitä käsittelemään ongelmitta pidemmän aikaa. Jos ei tule muuten ongelmia niin cybermanit tekevät ongelmia koska pohjimmiltaan he ovat kuitenkin omia herrojaan ja haluavat sellaisina pysyä. ” Tohtori sanoo Riverin selälle. River kääntyy äkisti, kasvoillaan raivostunut ilme. Tämä ei lupaa nyt hyvää, ei lainkaan.

”Miksi minä kuuntelisin sinua? Sinulla on mielessäsi yksi asia ja vain yksi asia, sinun elämäsi ja sniun asiasi. Et sinä välitä muista, loppujen lopuksi lainkaan. Et sinä halua elämääsi ketään muita kuin itsesi. Jossain vaiheessa sinä aina työnnät kaikki pois läheltäsi.” Riverin ääni tihkuu raivoa, petetyn naisen raivoa. Siitäkö tässä onkin kyse, katsomme Jackin kanssa toisiimme hämmästyneinä. Onko Riverillä ja Tohtorilla ollut jotain säpinää? Jack puristelee päätään kun kuiskaan hiljaa kysymykseni hänen korvaansa. Hän ei siis tiedä asiasta mitään. Katson Tohtoriin mutta Tohtorin kasvoilla on ilme jota en osaa tulkita. Siinä vaihtelee viha, kipu, närkästys, hämmennys ja ahdistus. Ei siis apuja sieltä tulossa. Hetkeen kumpikaan heistä ei sano mitään, ilmassa on vain tuimaa tuijotusta ja tunnelma huoneessa on niin voimakkaan ahdistava, että tuntuu, että sitä voisi leikata tai jotain. River toipuu ensimmäisenä omista sanoistaan.
”Ei pidä käsittää niin, että minä sinua olisin havitellut. Olenhan minä nähnyt miten sinä kohtelet Jackia.” Auts, osui ja upposi. Tohtorin kasvoilla suru syvenee ja tunnen valtavaa halua asettua noiden kahden väliin, kuin kilveksi Tohtorin eteen. Tohtori on suojellut minua paljolta ja tuntuu, että nyt olisi minun aikani antaa takaisin mutta samalla tiedän, että tämä ei ole minun taisteluni eikä Tohtori antaisi minun osallistua. Siirtäisi minut vain syrjään joten pidän itseni kiltisti syrjässä. Jack silittää kättäni ja ottaa kainaloon, ymmärtää selvästi, että minun on paha olla kun joudun seuraamaan tätä vierestä.

”Se mitä tapahtuu Jackin ja minun välillä, ei kuulu sinulle River. Ja sinä tiedät sen.” Ääni on hyytävä.

”Ei ehkä kuulukaan mutta sitä on silti vaikea olla näkemättä kun se tapahtuu silmieni alla. Toinen kerjää huomiotasi ja sinä et anna kuin pieniä armopaloja silloin kun sinulle itsellesi sattuu sopimaan.” Riverin silmät kipunoivat.

”Älä puutu asioihin joista sinä et tiedä kaikkia asianhaaroja. Äläkä sotke sinun ja minun välisiin asioihin muita kuin sinut ja minut. Jack ei kuulu meidän välisiin asioihin kuten ei Rainakaan. Älä siis sotke heitä nyt tähän.” Tohtorin ääni on tuima. Kuten on katsekin. Mutta sen olisi turha yrittää kyllä lähettää meitä pois täältä, minä en ainkaan nimittäin aio liikkua mihinkään.

”Eikö Jack saa itse päättää sitä kuuluuko hän tähän vai ei?” River kysyy nyökäten Jackiin päin joka nostaa kädet pystyyn.

”Minä en sekaannu tähän, River. En lainkaan.” Jack sanoo hiljaa.

”Niin. Se on vain sinä ja minä River, ei muita. Se mitä on tapahtunut menneisyydessä meidän välillämme on mennyttä. Jos sinä puolestaan haluat puhua sinusta, se on asia erikseen. Mutta edelleenkään en ymmärrä miksi käydä näin vaikeaa reittiä asiaan kiinni?”

”Pitäähän elämässä haasteita olla. Luulin, että sinäkin pidät niistä. Ilmeisesti olin väärässä.” River toteaa.

”Et siis aio kertoa minulle mitä sinä minusta haluat? Oletko sinä mustasukkainen Jackista? Rainasta? Rosesta? Jostakusta muusta? Kerro sillä minä en nyt lainkaan ymmärrä.” Tohtori kysyy. River huokaa, selvästikään ei arvosta keskustelun saamaa käännettä sillä nyt hän ei ole enää keskustelun hallitsija vaan pallo on siirtynyt Tohtorille. Kuluu hetki ennen kuin River vastaa.

”Miksi minä olisin Jackista tai Rainasta mustasukkainen? Tai kenestäkään muustaan? Mistä sinä sellaista keksit? Mitä perusteita minulla olisi olla mustasukkainen? Sehän tarkoittaisi, että minulla olisi jotain tunteita sinua kohtaan. Kukaan ei mielestäni ole sanonut sanaakaan siihen suuntaan.” River tiuskii. Ei olekaan sanonut mutta on se kuitenkin ihan varteenotettava vaihtoehto kun tilanne nyt miettii. Ei tässä muutakaan oikein ole tarjolla edes etäisesti järkeväksi selitykseksi tilanteelle. Tohtori kohauttaa olkapäitään.

”Ei olekaan mutta käytöksesi antaa kuitenkin ymmärtää niin. Ja olenhan minä aivan mielettömän mahtava. Kuka nyt minusta ei tykkäisi?” Tohtori virnistää. Nyt mennään vaarallisilla vesillä ja toivon, että Tohtori tietää mitä tekee. Että sillä kerrankin olisi se suunnitelma olemassa.

”Ei pidä luulla itsestään liikoja, Tohtori-rakas.” River kuittaa takaisin, hyvin jäätävällä äänellä.

”Aina voi yrittää, eikö vain?” Tohtori vastaa. River vastaa tuimalla katseella eikä sano sanaakaan. Näin, emme ole pidemmällä kuin hetki sittenkään tässä keskustelussa emmekä tiedä yhtään enempää siitä miksi olemme täällä ja miksi River on meidän perässämme.

”Et siis halua kertoa miksi pistit meidät läpi tämän kaiken? Miksi Raina piti repiä omasta elämästään osaksi tätä ihmeellistä tempoilua pitkin galaksia? Mielestäni olisit sen verran hänelle velkaa, että kerrot totuuden.” Tohtori sanoo tällä kertaa lempeämällä äänellä.

”En näe mitään syytä miksi minun pitäisi kertoa sinulle tarkoitusperistäni. En ole sinulle tilivelvollinen.”

”Et olekaan, ajattelin, että jos sinussa olisi kuitenkin jotain ihmisyyttä vielä jäljellä. Mutta ilmeisesti olet ollut niin paljon cybermanien kanssa, että sen rippeet ovat karisseet.”

”Usko mitä haluat, se oikeus sinulla on. Minulla on omat syyni ja on oma asiani kerronko niitä teille.” Kierrämme hienosti kehää tämän keskustelun kanssa. Nyt on aika puuttua tähän koska muuten me olemme tässä vielä ensi viikolla ja yhtä viisaina tilanteen suhteeen kuin nytkin. Nousen paikaltani vaikka saankin Tohtorilta paljon puhuvan katseen, ihan turha yrittää nyt mitään sillä minä aion tämän nyt selvittää.

”Päätin, että en puuttuisi tähän koska selvästi tämä on asia joka on jotenkin sinun River ja sinun Tohtori välinen mutta koska te ette keskenänne keskustelemalla pääse mihinkään, minun on pakko puuttua. Te nimittäin vain kierrätte kehää nyt.” Sanon osoittaen sanani kummallekin, kumpikin katsoo minua erittäin tyytymättömänä tilanteeseen mutta se on nyt voivoi, turha kitistä. Teillä oli mahdollisuutenne ja nyt on minun vuoroni yrittää.

”Teidän on pakko puhua nyt asioiden oikeilla nimillä toisillenne suoraan. Muuten me olemme tässä vielä ensi viikollakin samassa tilanteessa. ” Pahaa mulkoilua kummaltakin.

”Minä nimittäin uskon, että teillä kummallakin on syynsä olla tässä nyt. Joista tietävät vain te kaksi, vain te kaksi voitte tämän nyt puhua halki ja puhki. River, sinä halusit jostain syystä Tohtorin tänne. Jostain syystä sinä halusit Jackin myös ja minut. Sinä valitsit tietoisesti minut jotta minä kiinnostaisin Jackia. Se puhuu sen puolesta, että sinä halusit Jackin pois tieltä. Ja Tohtorin itsellesi. Voi olla, että olen väärässä mutta siltä se nyt vain näyttää. Tohtori, jotain tunteita sinulla on Riveriä kohtaan. En tiedä minkälaisia mutta sinä et olisi siinä nyt tuossa tilassa jos hän olisi täysin yhdentekevä.” Paasaan ja tuijotan molempia vuorotellen.

”En ymmärrä mitä vihjailet, Raina. Enkä kyllä ole siltikään varma pidänkö siitä.” River sanoo.

”Suoraan sanoen en välitä pidätkö siitä, River. Kunhan vain nyt kuuntelet ja sitten puhut. Tuohon suuntaan.” Sanon ja osoitan Tohtoria.

”Sama koskee sinua Tohtori. Sinun pitää nyt jotenkin kaivaa ulos itsestäsi mitä ajattelet tuosta naisesta.”  Hiljaisuus on paljon puhuvaa ja ilmassa on närkästystä. Yhtäkkiä Tohtori ja River alkavat puhua yhtä aikaa.

”Voi nyt hemmetti sentään...”

”Minä...”

”Sano vaan, River” Tohtori sanoo hiljentyen ensin.

”Minä olen pahoillani tästä. Sotkin asiaan liikaa sivullisia, olet siinä oikeassa. Ehkä minä olen ollut mustasukkainen väleistä jotka sinulla on Jackin kanssa, en tiedä. Sen minä kuitenkin tiedän, että en minä suhdetta halua.” Äänestä kuultaa läpi pienoinen hämmennyskin. Tohtori nyökkää.

”Ymmärräthän miksi minä painostin sinua kertomaan mistä on kyse?” Tohtori sanoo pehmeästi. River nyökkää, hieman vastahakoisesti. River käskee meidän odottaa huoneessa ja poistuu paikalta. Odotan saanko kuulla kunniani Tohtorilta mutta tämä on rauhallisen oloinen joten uskon tehneeni oikean ratkaisun puuttumalla keskusteluun. River palaa hetken kuluttua kädessään Tohtorin kirja. Hänellä siis todellakin on ollut tuo kirja koko ajan.

”Miksi sinä teeskentelit, että palkkasit minut etsimään tuota?” Kysyn kirjaa osoittaen.

”Suoraan sanoan, en tiedä. Ehkä halusin eläämäni vähän jännitystä, kuka tietää.” River sanoo ja ojentaa kirjan takaisin Tohtorille. En ymmärrä lainkaan mistä on kyse ja sanon sen ääneenkin.

”Olen pahoillani Raina, en osaa selittää tätä sen tarkemmin. Tätä meidän elämämme vain joskus on. ” River sanoo. Tuijotan Riveriä uskomatta korviani. Kuvitteleeko tuo todellakin, että uskon tämän selityksen? Noin vain. Ilmeisesti koska ei sano muuta.

”Jack, menisittekö Rainan kanssa vaikka ulos hetkeksi? Haluan puhua Riverin kanssa yksin hetken.” Tohtori kysyy katsomatta Jackiin ja irrottamatta silmiään Riveristä. Jack ottaa minua kädestä ja kiskaisee peräänsä siitä huolimatta, että en ihan vapaaehtoisesti lähtisi pois. Kun minut kerran on tähän sotkettu niin haluaisin olla paikalla loppuun asti. Muta minulle ei anneta vaihtoehtoja vaan viedään ulos. Jack ymmärtää onneksi oman parhaansa eikä puhu mitään, kävelyttää minua vain pihalla jonkin aikaa ja kun olemme kiertäneet pienen pihan muutamaan kertaan, istumme talon eteen penkille. Istumme siinä hiljaa, vierekkäin ja ihan lähellä toisiamme. Tuntuu toisaalta hyvältä päästä pois sieltä mutta samaan aikaan minua häiritsee suunnattomasti kun en tiedä mitä siellä puhutaan. Utelias mikä utelias.En minä mitään itselleni voi.

”Tiedän, että olisit halunnut jäädä mutta parempi näin, ehkä he saavat jotain selvyyttä asiaan keskenään.” Jack sanoo rikkoen hiljaisuuden. En ehdi vastata mitään kun Tohtori jo ryntää ulos ovesta ja heiluttaa kättään merkiksi, että meidän tulee seurata tätä. Katsomme Jackin kanssa toisiamme sekunnin sadasosan ja lähdemme perään. Mitä ihmettä nyt taas. Matkamme vie kohti Tardista ja juoksemme minkä jaloistamme pääsemme, käsi kädessä juokseminen on yllättävänkin haastavaa kun kumppanin jalat ovat paljon pidemmät kuin omat mutta en uskalla päästää irtikään. Lopulta tavoitamme Tardiksen ja Tohtori patistaa Jackin apuun. Ennen kuin ehdin tajuta, olemme jo matkalla jonnekin. Yritän keskittyä siihen, että saisin hengitystäni tasaantumaan ja toipuisin äkkinäisestä tilanteen muutoksesta mutta onnistun siinä huonosti. Olen pihalla kuin lumiukko. Meinaan kysyä mitä ihmettä on menossa mutta en saa sanaa suustani. Tuijotan vaan miehiä vuorotellen kykenemättä puhumaan. Tardis laskeutuu ja Tohtori paimentaa meidät ulos.