10

Rakas Tohtori, uskallan olettaa, että sinä olet se joka tämän kirjeen lukee. Ainakin ensimmäisenä, luultavasti annat sen jälkeen sen luettavaksi Rainalle. Luotan siihen, että olette löytäneet toisenne jo tässä vaiheessa. Pahoittelen salaperäisyyttäni ja tapaa jolla yhytin Rainan asian pariin mutta en nähnyt muita vaihtoehtoja. Jotkut tilanteet eivät anna valinnanvaraa toimintamallien suhteen ja tämä oli yksi niistä. Tiedän, että tilanteen olisi voinut hoitaa toisin mutta en uskaltanut luottaa muihin. Kuten tietänet, palkkasin Rainan etsimään muistikirjaasi. Sitä jonka minä sinulle annoin. Saatat miettiä mistä minä tiedän, että olet sen hävittänyt. Ensinnäkin, tunnen sinut ja olet hieman hajamielinen etkä aina ole paras pitämään huolta tavaroistasi. Ainut mitä et luultavasti koskaan hukkaa, on ruuvimeisselisi. Toiseksi, olin paikalla kun jätit kirjasi. Ehdit lähteä ennen kuin ehdin huutaa perääsi, että kirjasi jäi. Tilanne meni niin nopeasti eteenpäin, että en kyennyt itse ottamaan kirjaa haltuuni.

                             Tapahtumat ovat edelleen sekavina mielessäni kun kirjoitan tätä. Yhtenä hetkenä olimme kaksin juttelemassa ja sitten sinä lähdit, jättäen kirjasi pöydälle. Ennen kuin ehdin ottaa sitä käteeni ja siten huostaani, kirja hävisi pöydältä. Kuin tuhkana ilmaan. Tiedämme molemmat, että se nyt ei ole mahdollista. Mutta tiedämme myös, että on olemassa monia jotka pystyvät liikkumaan normaalin näkökyvyn ulottumattomissa. Joku kulki tällaisen suojan turvin ja vei kirjasi. Syytä en tiedä vaikka olen pohtinut pääni puhki miksi. En ensialkuun tajunnut asian merkityksellisyyttä mutta korviini alkoi kantautua huhuja sinisestä kirjasta jossa oli puhelinkopin kuva painettuna kanteen ja jossa oli sisällä epämääräisiä raapustuksia, höristin korviani. Joku haki tuota kirjaa ja tiesin, että se et ollut sinä koska sinulla ei ole mitään syytä tehdä asiaa salamyhkäisesti. Oma kirjasi kun se on. Yritin osaltani selvittää kuka kirjaa hakee mutta huhut loppuivat kuin seinään enkä saanut selville mitään. Mietin, että väittäisinkö kirjan olevan hallussani mutta koska en tiennyt miksi kirjaa haettiin, en asettanut itseäni vaaraan. Tätä päätöstä kadun nyt.

                             Mietit ehkä tai Raina ainakin miettii miksi hänet palkattiin tehtävään. Uskallan luottaa vain täysin ulkopuoliseen ihmiseen tässä asiassa, johonkuhun jonka tiedän olevan tämän kaiken ulkopuolella ja joka varmasti ei ole sotkeentunut asiaan. Selvittelin asioita muutaman lähteen kautta ja sain selville asioita Rainasta jotka vakuuttivat minut hänestä. Toivon, että en ole ollut väärässä hänestä. Jo ammattiylpeyden takia, arkeologien on pidettävä yhtä. Olisin voinut yrittää lähettää sanaa sinullekin, Tohtori, mutta koska en tiennyt kuka tämän takana on, koin sen liian riskialttiiksi sillä viesti olisi voinut joutua vääriin käsiin. Aikajatkumo kun ei aina ole täysin luotettava, kuten tiedämme. Wibbly wobbly, timey wimey sinä sanoisit.

                             Mutta olisi varmaan aika päästä asiaan tässä kirjeessä. Luulen, että olen nyt jaaritellut niitä näitä sen verran, että jos joku on kirjettä läpivalaissut, hän on jo kyllästynyt koska on uskossa, että tämä kirje ei sisällä mitään oleeellista. Toivon, että olette tulleet tänne turvallisesti ja olette täällä turvassa. Itse olen tällä hetkellä Brahessa. Kyselyni kirjan kohtalosta pistettiin kuitenkin merkille ilmeisesti sitä etsivien tahojen toimesta sillä sain viikko sitten viestin, että mikäli olen todella tietoinen siitä missä kirja on, minun tulisi tavata viestin lähettäjä seuraavana aamuna puiston laidalla. Menin tapaamiseen, riskillä. Niinhän sinä olet minulle opettanut. Riskejä on otettava. En olisi voinut yllättyä enempää kun pääsin paikalle. Vaikka en pahemmin ollut osannut ajatella kun kirjeen takana olisi, en todellakaan odottanut, että siellä seisoisi Kapteeni Jack Harkness. Komeana ja flirttailevana kuten aina, se mies osaa kyllä kohdella naisia. Mutta asiaan, voin kuvitella kuinka sinä tässä kohtaa huokailet Jackille, sillä kyllä, hän on aivan ennallaan. Jack oli samojen huhujen peräss kuin minäkin, joku etsii Tohtorin muistikirjaa. Ilmeisesti tämä joku on tietoinen siitä kuka kirjan oikea omistaja on eli hän tai he tietävät, että kirja kuuluu sinulle mikä on kannaltamme huono asia.

                             Jack kertoi seuraanneensa erilaisten vihjeiden perässä ympäri galaksia (luulin, että rikoit hänen aikarannekkeensa jo taannoin?). Vihjeet eivät kuitenkaan olleet vieneet häntä kirjan äärelle vaan olivat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen vesiperäksi. Huhuja on liikkeellä paljon, moni tuntuu tietävän ajan herran kirjan olevan kateissa ja moni haluaa sen omakseen. Vaikka tuskin kovinkaan moni siitä mitään hyötyisi. En usko, että sillä on oikeasti käyttöä kenellekään muulle kuin sinulle mutta se ei estä heitä tavoittelemasta sitä itselleen. Nyt Jack oli saanut vihiä, että minäkin etsin kirjaa joten hän halusi kuulla mitä minä tiesin tilanteesta ja olinko kuullut sinusta mitään. Vaihdoimme vähäiset tietomme ja totesimme, että yhdessäkin tiesimme kirjaa havittelevasta tahosta liian vähän jotta voisimme päätellä kuka se on. Viimeiset Jackin saamat vihjeet koskivat, kyllä, arvaat oikein, Brahea. Jack oli kuullut, että kirja olisi siellä. Sitä miten se olisi sinne joutunut, hän ei tiennyt. Tämä tieto oli kuitenkin tullut taholta jota hän piti luotettavana. En kuitenkaan saanut häntä kertomaan minulle keneltä tai mistä hän oli sen kuullut joten minun oli uskottava hänen sanaansa. Vaikka Jack onkin aikamoinen raikulipoika, uskon hänen olevan vilpitön ja uskollinen sinulle. Kuitenkin, kaikesta huolimatta.

                             Pohdimme yhdessä seuraavaa peliliikettä. Brahelaiset eivät pidä miehistä enkä usko, että Jack olisi siinä mikään poikkeus, vaikka hurmaava onkin. Ja en tiedä kuinka järkevää olisi edes päästää häntä sinne irralleen, yksinään ilman valvontaa. Siitä nyt ei voisi seurata mitään hyvää. Selvää siis oli, että minä lähtisin mukaan sillä minä saattaisin kyetä avamaan sellaisen keskusteluyhteyden jota Jack ei kykene tavoittamaan brahelaisten kanssa. Jack intti, että en saa lähteä yksin, että tarvitsen hänet turvakseni. Tästä  olin eri mieltä sillä suoraan sanoen, en ole aivan varma hänen motiiveistaan lähteä sinne mutta en jaksanut tapella hänen kanssaan asiasta enempää.

                             Kirjoitan tätä kirjettä juuri ennen lähtöämme ja toivon,e ttä se tavoittaa sinut ja Rainan mahdollisimman pian. En tiedä olenko Brahessa vielä tai enää kun luet tätä mutta ainakin saatte tietää mitä minä tiedän tilanteesta. En usko, että teidän kannattaa tulla perässä, tiedän miten brahelaiset suhtautuvat sinuun Tohtori ja siitä olisi nyt vain haittaa. Me pärjäämme Jackin kanssa kyllä, palaamme mahdollisimman pian Brooksiin. Toivon, että kunnioitat toivettani olla tulematta perässä ja tapaamme sinut Rainan kanssa siellä mahdollisimman pian, pyrimme palaamaan heti kun se on mahdollista. Tiedän, että tottelu ei ole parhaita puoliasi mutta jos tämän kerran yrittäisi oikein kovasti. Ja toivon, että Raina pitää sinua edes vähän aisoissa jos vain siihen kykenee. Olen osaltani pahoillani siitä kaikesta mihin olemme kaikki sotkeutuneet. Tunnen olevani vastuussa tästä kaikesta, minähän sen kirjan sinulle aikoja sitten ensinnäkin annoin ja minä en saanut sitä pelastettua kun se jäi pöydälle jälkeesi.

                             Jack haluaa lähettää terveisiä, utelee kovasti Rainasta. Tuttuun tapaansa, kyllähän sinä hänet tiedät. Tästä tulee vielä pitkä matka Braheen, en tiedä miten minä pidän tuon miehen aisoissa. Uskon, että Rainalla on helpompi tehtävä yrittää pitää sinua kurissa kuin minulla Jackin kanssa. Ehkä ostan käsiraudat ja laitan Jackin kiinni itseeni. Ja teippaan suun kiinni, siten me ehkä pärjäämme parhaiten. On tämäkin. Mutta nyt minun on riennettävä jotta ehdimme alukselle, lähtöön on vain muutama hetki.

Toivottovasti olette kunnossa ja voitte hyvin.

River (& Jack)

Luen kirjeen kerran, luen sen toisen kerran ja kolmannenkin kerran. Tuijotan kirjettä, tuijotan tohtoria ja en osaa sanoa mitään. Ajatukseni ovat ihan puuroa, en saa mistään kiinni. Jos kuvittelin, että kirje selkeyttäisi tilannetta, en olisi voinut olla enemmän väärässä sillä nyt olen, jos mahdollista, vielä enemmän sekaisin tilanteesta. Tässä ei nyt ole mitään järkeä, ei järjen hiventäkään. River oli siis lähtenyt sinne minne ehdottomasti toivoimme, että hän ei olisi  mennyt. Mukanaan Jack joka nai kaikkea mikä liikkuu ja saattaisi olla maailman historian huonoin kumppani tälle matkalle koska brahelaiset suhtautuvat muutenkin hieman niuvasti miehiin ja Jack nyt on mitä on. Huokaan ja luen kirjeen vielä kerran.

”Ymmärrätkö sinä tästä jotain? Sillä minä en kyllä ymmärrä. Mitään.” Kysyn Tohtorilta huitoen kirjeellä hänen suuntaansa. Tohtori seisoo selin minuun katsellen ulos ikkunasta. Riverin asunnosta on kaunis näköala, sitä kyllä kehtaakin katsella. Mutta juuri nyt voisi kyllä ehkä keskittyä myös muihin asioihin. Kuten siihen mitä tämä nyt on olevinaan ja mitä me nyt teemme.

”Mmmm. Ymmärrän.” Tohtori vastaa. Hienoa, saan taas kiskoa siitä jokaisen asian ulos hohtimilla.

”Voisitko sitten kertoa mitä tämä tarkoittaa vai tarvitseeko se kiskoa sinusta ulos sana kerrallaan?”

Tohtori kääntyy katsomaan minua, katse on häkeltynyt.

”Miten niin kiskoa sana kerrallaan?” Ihanaa, nyt se tarttuu ihan epäoleellisuuksiin emmekä pääse eteenpäin itse asiassa ties kuinka pitkään aikaan.

”No kun yleensä sanot, että joo ja sitten hiljenet jonka jälkeen saan kysyä sinulta erikseen jokaisen asian ennen kuin olen saanut ulos koko tarinan.” Puuskahdan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun niin käy.

Tohtori tuijottaa minua loukkaantuneen oloisena ja ehdin jo miettiä miten minä sen lepytän mutta ennen kuin ehdin sanoa tai tehdä mitään, Tohtori alkaa puhua.

”River on itsepäinen, sen sinä  varmaan tiedätkin. Olisin toivonut, että hän olisi pitänyt itsensä ulkona tästä sillä eihän tämä hänen sotansa ole.” Kavahdan kun Tohtori sanoo sota. Huono sanavalinta jos ei halua aiheuttaa paniikkikohtausta keskustelukumppanilleen mutten sano mitään koska muuten jäämme taas junnaamaan epäoleelliseen.

”On totta, että hän aikoinaan kirjan minulle antoi mutta ei se tee hänestä vastuullista kaikesta siitä mitä sille kirjalle kenties tapahtuu tai on tapahtumatta. Pitäisi hänen se tietää. Pelkäänpä, että tässä on takana nyt jotain muutakin, jotain mitä River ei kerro meille. Ja se ei ole hyvä juttu, moneltakaan kannalta. Kuten ei sekään, että Jack on hänen kanssaan. Etenkään jos he todella ovat menneet yhdessä Braheen. Jack saattaa aiheuttaa siellä Riverille suuria ongelmia kuten hän itsekin arveli. Se mies on ihan mahdoton, oikeasti.” Tohtori puuskahtaa ja en voi olla nauramatta, tilanteen vakavuudesta huolimatta. Jotenkin tämä on jo tragikoomista. Riverillä on apunaan mies joka nai kaikkea ja flirttaa kaikelle, Tohtorilla puolestaan minut joka olen koko ajan ihan ulalla kaikesta. Ei voisi ehkä huonompia valintoja olla.

”Miten River on löytänyt minut?” Kysyn sillä tämä kiinnostaa minua luonnollisesti kovin.

”Hänellä on laaja kontaktiverkosto jota hän käyttää saadakseen tietoja milloin mistäkin. Sen kautta hän on löytänyt sinut ja arkeologina hänellä on myös mahdollisuus päästä käsiksi erilaisiin arkistoihin ja tietokantoihin. Niiden kautta hän on pystynyt tutkimaan taustojasi. Ja pitää kyllä sanoa, hän olisi voinut valita paljon huonomminkin. Olet pärjännyt hyvin.” Tohtorin sanat saavat minut punastumaan, tunnen kuinka puna nousee poskilleni. En ole hyvä vastaanottamaan kehuja, en ole koskaan ollut. Se on niitä asioita joihin en koskaan totu. Että joku voisi pitää minua hyödyllisenä ja tärkeänä, hyvänä ihmisenä josta on hyötyä. Nyökkään kiitokseksi sillä en luota siihen, että saisin sanottua mitään järkevää enkä tässä tilanteessa myöskään halua änkyttää mitään. Se ei ehkä sovi tilanteeseen.

”Mitä me teemme nyt?” Yritän kartoittaa onko Tohtorilla mitään ajatusta jatkosta, olisi mukavaa jos olisi. Minulla ei ole yleensä kovinkaan fiksuja ideoita joten menemme täysin Tohtorin varassa nyt. Mikä ei välttämättä ole kovinkaan hyvä asia mutta toisaalta, voisi olla huonomminkin. Sillä mennään mitä on tarjolla.

”Hm.” Tämä ei lupaa kovin hyvää. Oudosti mieleni tekee tupakkaa. En ole ikinä polttanut, edes maistanut tupakkaa joten mieliteko on minulle kovinkin outo. Toisaalta, elämässäni on ollut joka reagoi pahaan stressiin nikotiinin tarpeella, ehkä peilaan hänen mielialojaan. Sitä olen tehnyt aina, peilannut muita ja antanut toisten mielialojen heijastua omaan käytöökseni. Ei aina kovin rakentavaa mutta valitettavasti sen kanssa on ollut pakko oppia elämään. Tämäkin kuuluu niihin asioihin joita siellä terapiassa on palloteltu edestakaisin. En tiedä sainko mitään irti siellä asian suhteen, edelleen minä sitä teen mutta ehkä olen oppinut suhtautumaan siihen paremmin. Mutta en kyllä ennen ole peilannut menneiden ihmisten mielialoja ja –tekoja, omituista. Toisaalta tämän hetkinen tilanne on myös kovin kaukana normaalista, se selittänee paljon. Ravistan itseni pois muistoista, nyt ei ole aikaa niille. En tiedä koska on mutta nyt ei ole, pakko yrittää työntää ne ajatukset pois aktiivisesta tajunnasta ja jonnekin mielen taustalla, pois pois.

”River kielsi meitä seuraamasta häntä Braheen mutta tulisiko meidän sittenkin mennä sinne? Vai onko se täysin kuolleena syntynyt idea?” Yritän herättää jotain keskustelua siitä mitä meidän tulisi tehdä sillä Tohtori näyttää vaipuneen syvälle omiin aatoksiinsa, kuten minäkin äskön tein mutta nyt ei ole siihen ylellisyyteen kummallakaan varaa vaan meidän on mietittävä mitä tehdä.

”Mietin sitä kyllä. En tiedä, en tiedä. Emme tosiaan ole ylimpiä ystäviä brahelaisten kanssa. En oikein ymmärrä heitä jostain syystä emmekä tunnu puhuvan yhteistä kieltä. Vaikka kuitenkin puhumme. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.” Voi kyllä, osaan hyvin kuvitella mitä hän tarkoittaa. Tuolla sosiaalisten taitojen olemattomuudella ja sosiaalisten tilanteiden lukutaidottomuudella Tohtori ei varmasti ole vahvojen naisten suosiossa, kaukana siitä. Minullakin menee häneen hermo noin kerran tunnissa ja olen kuitenkin kohtalaisen tottunut työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa. Kaivauksilla kun joutuu tekemään yhteistyötä geologien ja muiden kanssa joiden kanssa yhteisen kielen löytäminen on välillä erittäin haasteellista, tuntuu ettei kumpikaan ymmärrä mitä toinen sanoo ja turhautuminen on tuttu tunne.

”Okei. Jos emme lähde Jackin ja Riverin perään niin mitä muita vaihtoehtoja meillä on? Any ideas?” Mitä tahansa, jotain konkreettista. Alan olla epätoivoinen.

”Niin. Vaihtoehtoja. Voimme jäädä tänne ja odottaa Riverin ja Jackin paluuta. Tosin emme tiedä koska he palaavat ja aikovatko he palata tänne, pääsevätkö he palaamaan tänne. Tässä on monta muuttujaa joiden toiminnasta emme tiedä emmekä voi olla varmoja. Ehkä liikaakin.” Tohtori selvästi puntaroi vaihtoehtoja puhuessaan, otsaan muodostuu muutama ryppy. Tekee mieli silittää ne rypyt pois. Häkellyn. Käännän katseeni pois, kuin nolostuneena ja hetken pelkään, että Tohtori näkee mitä pääni sisällä tapahtuu. Mutta luojan kiitos hän ei kykene näkemään, se tästä nyt enää puuttuisi. Sitten olisi täysin mahdoton soppa. Nyt Raina ryhdistäytyy ja keskittyy asiaan, sanon itselleni tiukasti. Tästä ei tule muuten mitään enkä pääse ikinä kotiin. Mikä nostaa mieleeni taas ajatukset kodista. Näenkö sitä koskaan enää? Onko elämäni koskaan enää ennallaan? Tuskin ennallaan, tämä on kokemus joka muuttaa kyllä eläämäni varmasti. Millä tavoin, se jää nähtäväksi. Nyt vain toivotaan parasta, ei tässä muukaan auta. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, se on ollut ennenkin toimiva motto ja saa luvan toimia nytkin. Jotenkin tästä sotkusta on selvittävä. Ei ole muita vaihtoehtoja, en suostu miettimään, että joku muu olisi mahdollista. Mietin tulisiko minun ahdistella Tohtoria lisää suunnitelman suhteen vai ei, voitammeko mitään sillä, että ahdistelen. Tuskin. Suunnitelma joko on tullakseen tai sitten mennään improvisoimalla. Luultavasti päädymme jälkimmäiseen, kuten aina ennenkin. Improvisaatio kunniaan. Mietin mitä sanoa kun Tohtori saa idean. Isolla Iillä. Tämä ei lupaa hyvää.

”Nyt tiedän! Hahaa, miksen keksinyt tätä heti! Tämähän on aivan mahtava idea, näinhän me toimimme!” Jään odottamaan, että koska hehkutus idean mahtavuudesta etenee siihen, että itse idea paljastetaan mikä kestää jonkin aikaa.

”Haluaisitko jakaa tämän mahtavan idean?” Keskeytän tohkauksen koska muuten emme pääse eteenpäin hyvään aikaan. Häkeltynyt katse Tohtorilta ja hetken hiljaisuus. Kunnes tohkaus sitten taas jatkuu.

”No me tietenkin teemme niin että..” Tohtori ei kuitenkaan ehdi lopettaa lausettaan ja kertoa ideaansa minulle sillä Riverin huoneiston ovi avataan ampumalla lukko sisään. Sydämeni hyppää kurkkuun ja tarraan Tohtoria kädestä. Mitä helvettiä nyt oikein tapahtuu! Kuka meitä nyt jahtaa? Emmekö me ole missään turvassa. Emme ole, se minun kyllä olisi jo pitänyt päätellä mutta silti haluaisin uskotella itselleni, että on paikkoja joissa voisimme unohtaa hetkeksi murheet. Tuijotamme kumpikin silmät lautasen kokoisena ovea, odottaen kuka sieltä astuu sisään.