7

Unnur häviää johonkin ja ilmestyy kohta takaisin tarjotin käsissään. Tarjottimelle on kolme kuppia höyryävää kahvia ja kasa keksejä. Otan käteeni kupin ja keksin, keksi on ehkä herkullisinta mitä olen syönyt aikoihin. Nostan jalkani alleni ja käperryn omalle pienelle sohvalleni tuijottamaan hetkeksi takkatuleen. Tuli on niin rauhoittava elementti kun sitä voi tarkkailla näin, ilman vaaraa. Ilmassa on odottava tunnelma, kukaan ei sano mitään ja tuntuu, että kaikki odottaisivat jonkun muun avaavan keskustelun. Ehkä olemme kaikki väsyneitä ja ansaitsemme hetken hengähdystauon kaikesta. Itse ainakin olen. Siemailen kahvia ja mutustan keksiä. Mikä saattaa olla jo kolmas keksini, olen aina ollut sokerihiiri ja olen sitä nytkin. Yritän selvittää maun perusteella mitä kekseissä on mutta en saa kiinni miltä ne maistuvat. Noh, hyviä ne ovat kuitenkin.

”Nämä keksit ovat sitten hyviä! Unnur, olet loistava leipuri!” Tohtori selittää keksiä mutustaen mikä tekee sanoista kohtalaisen epäselviä. Repeämme kummatkin Unnurin kanssa nauruun, tilanne on niin absurdi. Olemme hengenvaarassa ja toinen tohkaa vaan kekseistä. Tohtori katsoo meihin kuin ihmetellen mikä nyt on näin hauskaa ja yrittää olla loukkaantunut mutta epäonnistuu siinä täysin.

”Keksit ovat kyllä erittäin herkullisia.” Hymyilen Unnurille joka kiittää. Tuntuu kuin välttelisimm välttämätöntä eli vaarasta puhumista. Mikä on ymmärrettävää, kuitenkin. Kuka sitä nyt haluaisi puhua vaarasta kun voi puhua hyvistä kekseistä. En ainakaan minä ja otan vielä yhden keksin.

”Tohtori, River kävi luonani.” Unnur sanoo täysin yllättäen ja saa Tohtorin kakomaan keksiä keuhkoistaan, raukka taisi pelästyä niin, että veti keksiä väärään kurkkuun. Katson huolestuneena mutta Tohtori huitoo merkiksi, että kaikki on hyvin.

”Koska?”

”Viime viikolla. Fyysisesti hän oli muualla mutta hän tuli uneeni. Samana yönä näin unta, että te tulisittte.”
”Kertoiko River sinulle tehtävästä johon oli Rainan palkannnut?” Tohtori kysyy osoittaen minua.

”Kertoi mutta hän ei kertonut miksi oli tehnyt niin. Tilanne oli kovin sekava, yhteys oli jotenkin huono ja pätkivä. Minulle jäi tunnelma, että Riveriä häirittiin ja hän olisi ehkä halunnut puhua pidempään mutta ei joko uskaltanut tai kyennyt. En tiedä kuitenkaan kuka häntä uhkasi.”

”Hm, tuo ei kuulosta hyvälle. ” Tohtori nousee ja kävelee ikkunalle. Hänestä huokuu huolestuminen. Mietin hetken tulisiko minun kävellä hänen luokseen ja halata häntä. En tiedä mistä moinen ajatus tuli mutta en kuitenkaan nouse, Tohtori selvästi kaipaa nyt hetken rauhaa. Ei hän muuten olisi noussut seurastamme.

”Mitä River sinulle sitten kertoi?” Kysyn Unnurilta.

”Hän kertoi kirjoittaneensa kirjeen jonka oli antanut kolmannelle osapuolelle joka toimittaisi sen sinulle. Jossa hän palkkasi sinut etsimään Tohtorin muistikirjaa kirjastosta. Hän ei kertonut miksi hän valitsi sinut, jos sitä mietit.” Olin miettinyt ja sitä olisin kysynyt seuraavaksi mutta Unnur ehti ensin.

”Tässä ei nyt ole mitään järkeä.” Puhahdan.

”Näissä asioissa harvemmin on. Valitettavasti.” Tohtori sanoo, selkä edelleen minuun ja Unnuriin päin. Haluaisin tietää mitä hän miettii mutta en kysy. Kertokoon itse jos tahtoo. Tuon miehen kanssa ei pääse mihinkään sillä, että vääntää sen kanssa. Tohtori ei kerro jos ei itse halua kertoa. Sen verran olen jo oppinut. Käännän katseeni Unnuriin, ehkä hänestä saisi enemmän irti.

”Osaatko yhtään arvata mikä tai kuka uhkasi Riveriä kun näitä hänet?” Kysyn siitäkin huolimatta, että tiedän, etttä tuskin saan vastausta kysymykseeni. Unnur on hetken hiljaa, ilmeisesti miettien mitä vastaisi.

”Minulla on omat aavistukseni. En ole varma, aistin kyllä jonkinlaista läsnäoloa Riverin läheisyydestä kun näin hänet.” Unnur on hetken hiljaa ja jatkaa sitten. ”Aistin naisen tai naisia. Siellä oli useita naisia Riverin lisäksi. En aistinut yhtään miestä. Mikä on mielenkiintoista ja erikoista. Tiedän vain yhden rodun joka pitää korkeassa asemassa vain naisia. Brahelaiset.” Viimeinen sana on kuin kuiskaus, hädin tuskin kuultava. Tohtori kääntää äkisti päänsä kohti Unnuria. Mistä nyt on kyse, ilmeisesti Tohtori tietää nämä brahelaiset. Enkä usko, että he ovat kovinkaan ystävällisissä väleissä.

”Unnur, oletko varma?” Tohtori kysyy Unnurilta. Unnur nyökkää ja minä katson vuoroin Tohtoria ja vuoroin Unnuria. Odotan, että joku kertoisi minullekin mistä on kyse. Että keitä nämä brahelaiset oikein ovat ja miten heidän kanssaan tulee toimia ja miten he liittyvät mihinkään. Tohtori kääntää katseensa vielä hetkeksi pois meistä, kohti ikkunaa ja sitten hän kävelee takaisin sohvaryhmälle.

”Tilanne on pahempi kuin osasin edes aavistella. Miltä River vaikutti, sanoit, että jäit kuvaan, että hän ei uskaltanut puhua? Vaikuttiko tilanne siltä, että brahelaiset tietäisivät kuka hän on?”

”Kyllä, River selvästi mietti tarkkaan mitä sanoi ja aistin, että hän jätti osan kertomatta. En kyllä osaa sanoa olisivatko brahelaiset nähneet hänen taustansa ja selvittäneet kuka hän on. Toivottavasti eivät.”

”Voisiko joku kertoa minullekin mitä tämä kaikki nyt oikein tarkoittaa?” Kysyn kummaltakin. ”Miten niin kuka river on? Keitä nämä braheleiset oikein ovat?”

”Brahelaiset ovat kulttuuri joka arvostaa naisia ja jossa naiset ovat johtoasemissa, miehet huolehtivat kodista ja lapsista. Voisi kai sanoa, että sinun kulttuuriisi nähden asiat ovat päälaellaan siellä. Mitä Riveriin tulee, brahelaiset eivät aina tule kovin hyvin toimeen muiden vahvatahtoisten naisten kanssa. Etenkään kun kyse on Riveristä joka osaa olla hieman hankalahko, kuten tietänet. Olisin toivonut, että River ei olisi mennyt sinne koska siinä helposti käy niin, että hän kaivaa verta nenästään ja joutuu hankaluuksiin. Ei pidä käsittää väärin, River pärjää kyllä omin avuin mutta välillä hän on melkoinen tapaus. Diplomaattiset taidot eivät ole hänen suurin vahvuutensa, voisi sanoa. En haluaisi, että hän joutuu hankaluuksiin. Ja jos hän Brahessa ja joutuu hankaluuksiin, en voi häntä oikein auttaa. Brahe on ainoita paikkoja joissa en ole oikein tervetullut vieras. En kyllä ymmärrä miksi. Jotenkin ne naiset vain kummasti tarttuvat siihen, että fyysinen sukupuoleni on miehen. Kummallista niuhoilua, sanoisin. ” Tohtori sanoo mutustaen taas keksiä. Jäljellä on enää yksi keksi joten otan sen. Mutustan sitä miettien kuulemaani.

”River siis on paikassa jossa on matriarkaalinen yhteiskuntajärjestys. Miten se tekee tilanteesta vaarallisen?” En selvästi ymmärrä nyt jotain tästä.

”Matriarkaalisuuden lisäksi brahelaiset ovat sotaisia ja uskovat suoraan väkivaltaan. He eivät epäröi käyttää väkivaltaa Riveriä kohtaan. Tai sen enempää meitä kohtaa. En toisaalta hämmästyisi jos kuulisin, että he ovat tämän takana. Mutta jokin ei kyllä täsmää, en näe mitään syytä siihen miksi he haluaisivat muistikirjani. Sotaisuudestaan huolimatta brahelaiset viihtyvät lähinnä itsekseen ja kinastelevat keskenään enemmän kuin toisia vastaan.” Unnur selittää sillä aikaa kun Tohtori mutustaa keksinsä loppuun.

”On mahdollista, että River pyrki pitämään osan tiedoistaan itsellään koska ei halua kertoa brahelaisille, että on yhteydessä minuun. Kuten sanottua, emme ole ylimpiä ystäviä. Mikä tarkottaa puolestaan sitä, että emme ole askeltakaan lähempänä tilanteen ratkaisua ja jälleen lähtöruudussa. ” Tohtori huokaa.

”Mutta entä Unnurin näkemä meihin kohdistuva vaara?”

Tohtori kääntää katseensa Unnuriin joka miettii mitä vastaisi. Mietin haluanko oikeasti tietää vaarasta vai olisiko parhainta vain juosta karkuun, mennä maton alle piiloon. Mutta ei, nyt ei ole enää tilaisuutta sille, olemme jo liian syvällä tässä.

”Kuten sanoin, vaara näkyi hyvin epämääräisenä enkä tiedä osaanko spesifioida tarkemmin mistä on kyse. Voin kuitenkin yrittää tavoittaa näkyä uudestaan ensi yönä mutta en voi luvata, että saan lisää tietoja. Sanoisin kuitenkin, että tällä hetkellä se lienee paras mahdollisuutemme. Tulkaa, valmistelen teille vuoteet jotta voitte levätä. Lienette sen levon ja unen tarpeessa.” Nousemme ja seuraamme Unnuria joka näyttää meille kummallekin oman huoneen. Huoneiden välillä on ovi joka, tietenkin, on Tohtorista parasta päivässä ja ovessa pitää riekkua. Ikuinen lapsi tuo mies. Menen sängylle, istahdan siihen ja katselen ympärilleni. Huone on varsin karu, siellä on sänky ja kaappi ja pieni yöpöytä jolla on lamppu. Ei muuta. Tosin, en tiedä mitä muuta siellä tarvitsisikaan olla. Huoneen huonekalut ovat kuitenkin kauniita, selvästi nähneet jo monta vierasta ennen minua. Sängyllä oleva päiväpeitto on tilkkupeitto, siitä paistaa käsintekijän leima. Sivelen peittoa ja mietin kuka sen on tehnyt. Kaunis peitto ja taidokasta työtä, jopa minä tunnistan sen vaikka en osaa tilkkutöitä tehdä. Pohdiskeluni keskeytyvät kun Tohtori tulee väliovesta, koputtamatta, sisään ja istahtaa viereeni.

”Mitä mietit?”

”En oikein mitään ihmeellistä. Lähinnä tätä peittoa jonka päällä istumme ja sitä kuka sen on tehnyt.” Silittelen peittoa kädelläni ja mietin isoäitiäni joka teki paljon käsitöitä elämänsä aikana. Minullakin on hänen tekemänsä päiväpeitto, virkattu tosin.

”Toivottavasti saat nukuttua ensi yönä, lepo ja uni ovat tarpeen sillä luulen, että meillä on pitkä matka edessämme enkä tiedä koska meillä on seuraavan kerran mahdollisuus lepoon.” Tohtori sanoo ääneen sen minkä aavistelinkin olevan asian laita.

”Niin olisi tarkoitus. Nukkua siis. Heti kun vaan saan rauhan.” Vihjaus jää huomiotta, olisihan minun pitänyt tajuta, että ei pelkkä vihjaus mene perille vaan pitää sanoa ihan suoraan mistä on kyse. Tohtori tohottaa jotain ihan muuta kunnes ystävällisesti sanon, että jos aion nukkua, minun pitää mennä peiton alle nyt. Tällä kertaa vihje menee perille. Tohtori nousee ja toivottaa hyvää yötä, sanoo olevansa naapurihuoneessa jos tarvitsen jotain. Ja Unnur olisi käytävän päässä jos häntä kaipaisin.